Lähde: The Insider <https://theins.ru/confession/81445>
Ympäristönsuojelija tilittää: Olen puhunut jo pitkään Majakin radioaktiivisista päästöistä, mutta minut pakotettiin lähtemään Venäjältä
24.11.2017 | Sofja Adamova
Venäjän kansallinen hydrometeorologian ja ympäristönseurannan laitos on viimein julkistanut tietoa rutenium-106:n päästöistä Uralilla. Se rekisteröi Tšeljabinskin alueella Majakin ydinpolttoaineen jälleenkäsittelylaitoksen lähellä 26.9.–1.10. äärimmäisen suuret määrät tätä radioaktiivista ainetta. Ensimmäisinä päästöistä kertoivat saksalaiset tutkijat. Venäjän viranomaiset kuitenkin kielsivät heidän väitteensä. Ihmisoikeusaktivisti ja ympäristönsuojelija Nadežda Kutepova oli ensimmäisten joukossa selvittämässä, että vuoto tuli Majakista. Kutepovan johtama järjestö on auttanut Tšeljabinskin alueella säteilyn uhreja puolustamaan oikeuksiaan, mutta viranomaisten paineen alla hänen piti lähteä Venäjältä. Nadežda Kutepova kertoi The Insiderille, millainen on Ozjorskin suljettu kaupunki, miksi Rosatom ja Majak salaavat tietoa onnettomuuksista ja miksi lukuisista kuolemantapauksista huolimatta laitos yhä laskee radioaktiivisia jätteitä Tetša-jokeen.
Venäjän kansallinen hydrometeorologian ja ympäristönseurannan laitos on viimein julkistanut tietoa rutenium-106:n päästöistä Uralilla. Se rekisteröi Tšeljabinskin alueella Majakin ydinpolttoaineen jälleenkäsittelylaitoksen lähellä 26.9.–1.10. äärimmäisen suuret määrät tätä radioaktiivista ainetta. Ensimmäisinä päästöistä kertoivat saksalaiset tutkijat. Venäjän viranomaiset kuitenkin kielsivät heidän väitteensä. Ihmisoikeusaktivisti ja ympäristönsuojelija Nadežda Kutepova oli ensimmäisten joukossa selvittämässä, että vuoto tuli Majakista. Kutepovan johtama järjestö on auttanut Tšeljabinskin alueella säteilyn uhreja puolustamaan oikeuksiaan, mutta viranomaisten paineen alla hänen piti lähteä Venäjältä. Nadežda Kutepova kertoi The Insiderille, millainen on Ozjorskin suljettu kaupunki, miksi Rosatom ja Majak salaavat tietoa onnettomuuksista ja miksi lukuisista kuolemantapauksista huolimatta laitos yhä laskee radioaktiivisia jätteitä Tetša-jokeen.
MIKÄ OZJORSK?
Ozjorskin kaupunkia alettiin rakentaa vuonna 1945, kun Neuvostoliitto päätti alkaa teollisen plutoniumin tuotannon ydinasekäyttöön. Tähän tarkoitukseen valittiin Kyštymin ja Kaslin kaupunkien välistä paikka, josta sotilaiden ja rakennustyöläisten voimin raivattiin metsä pois.
Ozjorskin kaupunkia alettiin rakentaa vuonna 1945, kun Neuvostoliitto päätti alkaa teollisen plutoniumin tuotannon ydinasekäyttöön. Tähän tarkoitukseen valittiin Kyštymin ja Kaslin kaupunkien välistä paikka, josta sotilaiden ja rakennustyöläisten voimin raivattiin metsä pois.
Vuonna 1948 kommunistinen puolue määräsi isoäitini Ozjorskiin kemian tekniikan insinööriksi. Hänen mukanaan muutti kaksi lasta, äitini ja hänen veljensä. Mummoni työskenteli Majakin laitoksessa vuoteen 1960 saakka, ja vuonna 1965 hän kuoli Hodginin tautiin oltuaan paljon plutoniumin kanssa kosketuksissa.
Majakin suurimmista radioaktiivisista onnettomuuksista saatiin tietoa vasta vuonna 1989. Ensimmäinen tapahtui vuosina 1949–1952, jolloin kolmen vuoden ajan hyvin radioaktiivisia jätteitä ohjattiin Tetša-jokeen. Joen varrella oli silloin 39 asutuskeskusta, joiden asukkaat käytännössä joivat näitä radioaktiivisia jätteitä suoraan joesta. Näistä kylistä 34 evakuoitiin ja tuhottiin vuonna 1962.
Syyskuun 29. päivä vuonna 1957 hyvin radioaktiivista jätettä sisältänyt maanalainen säiliö räjähti. Aiemmin jokeen laskettuja jätteitä oli alettu säilöä maan alle, ja räjähtänyt säiliö sisälsi juuri niitä.
Tiedot näistä onnettomuuksista julistettiin salaisiksi. Niitä alkoi tihkua julkisuuteen vasta Tšernobylin jälkeen, sillä Majakin työntekijöiden asiantuntemusta käytettiin siellä. Ozjorsk pysyi suljettuna kaupunkina aina vuoteen 1994 asti.
Minä synnyin vuonna 1972 ja kasvoin Ozjorskissa. Vuonna 1999 perustin Toivojen planeetta -nimisen järjestön. Syynä oli eräs konferenssi, johon satuin osallistumaan ihan sattumalta. Siellä oli mukana myös Ozjorskin silloisen ympäristöviraston johtaja. Tässä kohtaa on ymmärrettävä se, että Ozjorskin väki on ihan omanlaistaan. Se on kasvatettu täyttämään äärimmäisen tärkeää ydinpuolustustehtäväänsä. Salamyhkäisyyden ilmapiiriin olemme tottuneet pienestä pitäen.
Kun lapsena lähdin käymään Sverdlovskissa isoäidin luona, vanhempani aina varoittivat, että en saa paljastaa kenellekään mistä olen kotoisin tai heidät pidätetään. Miksi tämä on oleellista? Haluan alleviivata sitä, että ihmiset ovat kyenneet pitämään nämä salaisuudet takanaan vuosikymmenien ajan. Vaikka vakava onnettomuus tapahtuisikin, he kyllä pitävät suunsa kiinni.
Kun lapsena lähdin käymään Sverdlovskissa isoäidin luona, vanhempani aina varoittivat, että en saa paljastaa kenellekään mistä olen kotoisin tai heidät pidätetään. Miksi tämä on oleellista? Haluan alleviivata sitä, että ihmiset ovat kyenneet pitämään nämä salaisuudet takanaan vuosikymmenien ajan. Vaikka vakava onnettomuus tapahtuisikin, he kyllä pitävät suunsa kiinni.
MITEN MINUT PAKOTETTIIN LÄHTEMÄÄN
Kun perustin järjestöni, en arvannut että taistelisimme Majakin laitosta vastaan. Meidät rekisteröitiin eikä kukaan aluksi kiinnittänyt meihin mitään huomiota.
Ensimmäinen projektimme keskittyi raskaana olevien naisten puolustamiseen. Muistan, kun Majakin suhdetoimintajohtaja tuli käymään. Hänen mielestään meidän tuli kertoa raskaana oleville naisille, että käytettyä ydinpolttoainetta ei saa tuoda kaupunkiin. Myöhemmin avasimme raskaana oleville naisille juristin vastaanoton. Alkuun siellä oli ammattijuristi, mutta sitten aloin itsekin ottaa ihmisiä vastaan. Kun vuonna 2003 avasimme ihmisoikeuskeskuksen, kävi ilmeiseksi että erikoisalaksemme tulee suljettujen kaupunkien ihmisten oikeuksien puolustaminen hallinnon rajoitteilta sekä säteilyn uhrien oikeuksien puolustaminen.
Meidän piti kestää kaikenlaista vainoa. Vuonna 2004 FSB kielsi sosiologiset tutkimukset kaupungissamme. Vuosina 2008 ja 2009 meitä syytettiin lahjoitusten veromaksujen laiminlyönnistä. Tämä liittyi siihen, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin oli ottanut erään nostamani tapauksen käsittelyyn. Olin silloin juuri julkistanut tietoa vuoden 2007 onnettomuudesta. Viimeisestä vainosta emme valitettavasti enää selvinneet.
Vuonna 2013 kerroin ensimmäisestä sellaisen lapsen kuolemasta, joka johtui isoäidin altistumisesta säteilylle. Isoäiti oli ollut vuoden 1957 onnettomuuden siivoustöissä. Tyttö syntyi vuonna 2005, sai syöpädiagnoosin vuonna 2009 ja kuoli vuonna 2011. Yhteys hänen isoäitinsä saaman säteilyn ja hänen sairautensa välillä tunnistettiin virallisesti. Tällaista sattuu silloin tällöin, ja me nostimme syytteen aineettomasta vahingosta Majakin tuotantolaitosta vastaan. Ensin vuonna 1993 ja sitten uudestaan vuonna 1998 säädettiin laki suojelemaan kahden aiemmin mainitsemani onnettomuuden uhrien oikeuksia. Silloin ei kukaan osannut varautua tällaisiin kolmannen sukupolven tapauksiin, jotka kuolisivat isovanhempiensa saamaan säteilyyn. Niinpä lakikaan ei heitä mainitse.
Meidän piti vedota siviililain sääntöihin, mutta silti Ozjorskin oikeusistuin ei ottanut juttua käsittelyynsä, sillä vuoden 1957 laissa ei ollut mainintaa aineettomasta haitasta. Valitin lukuisia kertoja tästä absurdista linjauksesta ja huomautin, että eihän tämä tyttö ollut vielä syntynyt vuonna 1957, edes hänen äitinsä ei ollut syntynyt. Valitukset menivät kuitenkin oikeudessa kuuroille korville, tuomarin mukaan lainsäädännössä tähän kysymykseen ei ollut vielä perehdytty eikä hän halunnut sitä työtä käynnistää. Juttu sai Uralin alueella paljon huomiota. Monet sairaina syntyneiden lasten vanhemmat soittivat minulle. Heitä alkoi arveluttaa lastensa sairauksien syyt, ja he alkoivat pitää sukupolvien yli ulottuvia vaikutuksia mahdollisina.
"Alueen mitään organisaatiota ei seurattu niin tarkkaan kuin meidän. Meille tehtiin tarkistuskäyntejä todellakin kymmenen kertaa niin paljon kuin Majakin tuotantolaitokselle."
TAISTELU MAJAKIA VASTAAN
Vuonna 2013 kerroin ensimmäisestä sellaisen lapsen kuolemasta, joka johtui isoäidin altistumisesta säteilylle. Isoäiti oli ollut vuoden 1957 onnettomuuden siivoustöissä. Tyttö syntyi vuonna 2005, sai syöpädiagnoosin vuonna 2009 ja kuoli vuonna 2011. Yhteys hänen isoäitinsä saaman säteilyn ja hänen sairautensa välillä tunnistettiin virallisesti. Tällaista sattuu silloin tällöin, ja me nostimme syytteen aineettomasta vahingosta Majakin tuotantolaitosta vastaan. Ensin vuonna 1993 ja sitten uudestaan vuonna 1998 säädettiin laki suojelemaan kahden aiemmin mainitsemani onnettomuuden uhrien oikeuksia. Silloin ei kukaan osannut varautua tällaisiin kolmannen sukupolven tapauksiin, jotka kuolisivat isovanhempiensa saamaan säteilyyn. Niinpä lakikaan ei heitä mainitse.
Meidän piti vedota siviililain sääntöihin, mutta silti Ozjorskin oikeusistuin ei ottanut juttua käsittelyynsä, sillä vuoden 1957 laissa ei ollut mainintaa aineettomasta haitasta. Valitin lukuisia kertoja tästä absurdista linjauksesta ja huomautin, että eihän tämä tyttö ollut vielä syntynyt vuonna 1957, edes hänen äitinsä ei ollut syntynyt. Valitukset menivät kuitenkin oikeudessa kuuroille korville, tuomarin mukaan lainsäädännössä tähän kysymykseen ei ollut vielä perehdytty eikä hän halunnut sitä työtä käynnistää. Juttu sai Uralin alueella paljon huomiota. Monet sairaina syntyneiden lasten vanhemmat soittivat minulle. Heitä alkoi arveluttaa lastensa sairauksien syyt, ja he alkoivat pitää sukupolvien yli ulottuvia vaikutuksia mahdollisina.
"Alueen mitään organisaatiota ei seurattu niin tarkkaan kuin meidän. Meille tehtiin tarkistuskäyntejä todellakin kymmenen kertaa niin paljon kuin Majakin tuotantolaitokselle."
Näihin aikoihin oikeusministeriö yhden järjestöömme kohdistuvan tarkastuksen yhteydessä löysi meiltä ulkomaalaista rahoitusta. Sitä meillä todellakin oli. Ylipäätään alueen mitään organisaatiota ei seurattu niin tarkkaan kuin meidän. Meille tehtin tarkistuskäyntejä todellakin kymmenen kertaa niin paljon kuin Majakin tuotantolaitokselle.
Vuosina 2008–2009 rahoituskuvioitamme ratkottiin oikeudessa, ja silloin toimintaamme tarkastettiin monilla Venäjän federaation välimiesoikeuden tasoilla. Tuon oikeudenkäynnin voitimme, minkä jälkeen alettiin järjestelmällisesti hakea poliittista toimintaa. Olin noihin aikoihin Tšeljabinskin alueen ihmisoikeusvaltuutetun neuvonantaja. On sanottava, että [Mihail] Jurevitšin kuvernöörikaudella [2010–2014] ei tilanne ihmisoikeuksien ja Majakin toiminnan uhrien kanssa ollut niin surkea kuin nyt. Jurevitš ei luottanut Majakin laitokseen, vaan suhtautui siihen varauksella. Hän oli aina ihmisten puolella.
Kun hän väistyi ja tilalle tuli uusi kuvernööri, meidät pantiin heti ulkomaisten agenttien listalle. Toimintaamme väitettiin poliittiseksi neljän haastatteluni perusteella. Ensimmäisen kertoo Regina Hasanovan tapauksesta otsikolla "Majakin työntekijän lapsenlapsen kuolema". Toisessa käsittelen perustuslain pykälää 42, "Oikeus hyvään elinympäristöön", joka ei Tšeljabinskin alueella toteudu, sillä oikeusasteet ovat jo etukäteen asettuneet Majakin ja Rosatomin puolelle. Lisäksi oli kaksi artikkelia osallistumisestani Rosatomin pyöreän pöydän keskusteluihin ihmisoikeuksista suljetuissa kaupungeissa. Asia on todella tärkeä, sillä niissä on kaikenlaisia rajoituksia paitsi säteilystä myös FSB:n tavallisiin ihmisiin kohdistuvista laittomista toimista johtuen.
Oikeusministeriö toimitti haastattelut oikeudelle huhtikuussa 2015, ja 26.5. oikeus tuomitsi järjestömme syylliseksi siihen, että olimme laiminlyöneet rekisteröitymisen ulkomaiseksi agentiksi. 27. toukokuuta Venäjän tv:n Vesti-ohjelma näytti uutiskatsauksen, jonka mukaan järjestömme harjoittaa teollisuusvakoilua ulkomaisella rahalla.
Sen jälkeen saimme oikeudelta päätöksen, jonka mukaan järjestömme toiminta on Venäjän federaation turvallisuuden vastaista. Sanamuoto oli suoraan rikoslain maanpetosta käsittelevästä pykälästä. Tässä vaiheessa asianajajani suositteli minua poistumaan heti maasta, sillä selvästi oli minua vastaan henkilökohtaisesti jotain valmisteilla.
Noihin aikoihin paikallistelevisio näytti dokumentin nimeltä Venäjän ydinsydän. Siinä haastatellaan Ozjorskin pormestaria, FSB:n entistä paikallisjohtajaa, joka syytti minua ydinpuolustuskilven rikkomisesta sekä kaaoksen aiheuttamisesta suljetuissa kaupungeissa ja ydinreaktorin alasajosta.
Seuraavaksi Rossija-24-kanavalla näytettiin juttu meidän teollisuusvakoilustamme, ja heinäkuun toisena päivänä Erikoiskirjeenvaihtaja-ohjelmassa Olga Skabajeva näytti henkilötietojani, mukaan lukien Ozjorskin taloni, rappuni ja kotioveni sekä kertoi, että täältä sitä vakoilua johdetaan. Otin sen henkilökohtaisena uhkauksena enkä voinut muuta kuin kerätä kamppeeni ja lähteä saman tien.
"Heinäkuun toisena päivänä Erikoiskirjeenvaihtaja-ohjelmassa Olga Skabajeva näytti Ozjorskin taloni, rappuni ja kotioveni sekä kertoi, että täältä sitä vakoilua johdetaan."
6.7.2015 jätin kaikessa hiljaisuudessa lasteni kanssa Ozjorskin ja lähdin Ranskaan. Miksi juuri sinne? Koska Ihmisoikeusjärjestöjen kansainvälinen keskusliitto oli vuodesta 2009 alkaen, eli siitä lähtien kun meitä syytettiin verojen laiminlyönnistä, seurannut työtämme ja hyvinvointiamme. Se tarjosi minulle apuaan.
6.7.2015 jätin kaikessa hiljaisuudessa lasteni kanssa Ozjorskin ja lähdin Ranskaan. Miksi juuri sinne? Koska Ihmisoikeusjärjestöjen kansainvälinen keskusliitto oli vuodesta 2009 alkaen, eli siitä lähtien kun meitä syytettiin verojen laiminlyönnistä, seurannut työtämme ja hyvinvointiamme. Se tarjosi minulle apuaan.
Ensimmäinen vuosi Ranskassa oli kamala, en halua edes puhua siitä. Koin tehtäväkseni puhua tapahtumista sekä vuoden 1957 onnettomuudesta, pelkästään viimeisen vuoden aikana olen antanut yli 50 haastattelua. Pidän yhteyttä alueen ihmisiin. Eniten minua kyllä häiritsee se, että alueen ihmiset ovat jääneet omilleen. Valtio on tietysti käyttänyt tätä hyväkseen, työ uhrien oikeuksien puolesta on käytännössä pysähtynyt.
Vuoden 2015 jälkeen alueella ei ole ollut ketään säteilyn vaikutuksista kiinnostunutta, ja niitä tutkiva asiantuntijaneuvosto on suljettu rahoituksen puutteessa. Minä olen Ranskassa fyysisesti, mutta henkisesti asun puoliksi Ozjorskissa. Aamuisin avaan ozjorskilaisia sivustoja ja luen sikäläisiä uutisia, sillä aion vielä palata.
TAISTELU MAJAKIA VASTAAN
Viime vuodet olemme työskennelleet uhrien oikeuksien puolesta. Taistelumme Majakia vastaan paljasti tehtaalla salattuja asioita. Samalla vaadimme neljän Tetša-joen varrelle jätetyn kylän siirtämistä muualle.
Vuonna 2005 yleinen syyttäjänvirasto nosti ympäristöjärjestöjen painostuksen jälkeen syytteen Majakin Sadovnikova-nimistä johtajaa vastaan. Vuonna 2006 hänet vietiin oikeuteen, mutta hänen onnistui väistää vastuuta saatuaan armahduksen korkean ikänsä vuoksi. Kukaan ei pitkään aikaan saanut nähdä oikeuden päätöstä. Saadakseni sen jouduin käynnistämään oikeusprosessin Rosatomia vastaan. Tavoitteena oli saada se patoamaan Tetša-joki.
Yritimme rakennuttaa joelle eräänlaisen sarkofagin. Viimein saimme oikeuden päätöksen johtajan rikostutkinnasta. Siinä luki, että Majak oli valuttanut jokeen 60 000 tonnia radioaktiivisia päästöjä. Oli tehty tutkinta, jonka mukaan jokivesi oli radioaktiivista jätettä. Majak rakensi uuden padon päästöjen ehkäisemiseksi, mutta ne jatkuvat yhä. Rosatomin johtaja Sergei Kirijenko kiinnostui silloin meistä, hän teki heti virkaan päästyään jotain. Siirsimme väkeä pois Musljumovon saastuneelta alueelta. Tosin vaikea sitä siirtolaisuudeksi on kutsua, sillä Kirijenko käynnisti itse säätiön, joka pumppasi rahaa, siinä oli kaikenlaisia rikkomuksia.
Vuonna 2007 tapahtui sitten onnettomuus. Minulle soitti nimetön lähde, joka kertoi, että Majakin tuotantolaitoksessa oli sattunut onnettomuus, lieteputki oli räjähtänyt. Radioaktiivista lietettä sisältänyt putki oli vioittunut joidenkin töiden seurauksena, ja yliannos lietettä lensi henkilökunnan päälle.
"Majakin johtaja sai tiedon tehtaalla sattuneesta onnettomuudesta vasta minun julkaisemistani tiedoista."
Yritin saada lähteiltäni varmistuksen tiedosta, mutta en löytänyt todisteita ja ilmoitin onnettomuudesta omalla vastuullani. Asiasta nousi melkoinen meteli, mutta vain paikallistasolla. Säteilyturvakeskus toimi ripeästi ja käynnisti heti hallinnolliset toimet sekä sakotti Majakia. Rosatom erotti kyseisen tehtaan johtajan, ja jatkossa itse asiassa laitoksen koko johdon sen jälkeen kun kävi ilmi, että tehtaan johto oli salannut onnettomuuden Majakin johdolta. Majakin johtaja sai tiedon tehtaalla sattuneesta onnettomuudesta vasta minun julkaisemistani tiedoista.
Majakin tuotantolaitos on valtava. Heidän kotisivuillaan luetellaan mitä kaikkea siellä tehdään. Se ei ole pelkkä ydinvoimalaitos, siellä tehdään vaikka mitä muutakin. Majakissa säilötään ja jalostetaan ydinpolttoainetta. Aiemmin siellä käsiteltiin vain neuvostoliittolaisen VVER-440-painevesireaktorin polttoainetta ja jätettä, mutta viime vuonna alettiin ottaa vastaan myös isomman VVER-1000-reaktorin polttoainetta. Tulevaisuudessa siellä halutaan ottaa vastaan kaikenlaista jätettä eri puolilta maailmaa.
Laitteiston kunto oli vuoteen 2007 asti niin huono, että jouduimme jatkuvasti huomauttelemaan miten vanhaa ja hajoamispisteessä olevaa se oli. Kirijenkon tultua Rosatomin johtoon laitteistoa nykyaikaistettiin paljon, mutta Mihail Pohlebajevin tulo Majakin laitoksen johtoon ei valitettavasti ole ollut hyödyksi. Hän kiinnittää paljon huomiota toiminnan kaupallisiin ulottuvuuksiin mutta vähemmän säteilyasioihin.
Olen jo seonnut laskuissa siitä, montako korruptioskandaalia siellä on ollut. Viimeisin tapaus oli, kun Majakille sementinvalmistuslaitosta rakentamassa ollut yritys purki sopimuksensa. Tuo laitos kuuluu heidän tulevaisuudensuunnitelmiinsa käsitellä kaikenlaisia jätteitä. Majak ei ole vieläkään laatinut sen dokumentteja, vaikka rakentamisen pitäisi jo alkaa.
Majakin ydinjätteet
Minusta tuntuu, että Rosatomilla on vähän mopo karannut tässä yritysten välisessä kilpailussa. Uhreiksi ovat joutuneet ihmiset, joilla ei ole mitään suojaa. Laitoksella on sellainen jöö että yhtään mistään ongelmista ei voi puhua joutumatta riitoihin johdon kanssa.
Heillä on sellainen kannustinjärjestelmä, jossa johdolle maksetaan bonuksia. Jos työntekijä tekee rikkeitä tai ottaa puheenaiheeksi ikäviä asioita, näitä bonuksia ei makseta. Väki todellakin ostetaan näin hiljaiseksi. Menettely on typerä ja pitäisi lakkauttaa pikimmiten, siitä ei seuraa muuta kuin eriarvoisuutta, riitoja ja kateutta.
SYKSYN 2017 ONNETTOMUUS
Lokakuun 2017 onnettomuudesta kuulin Saksan tiedotusvälineistä. Alkuun en kiinnittänyt siihen juuri huomiota, mutta kun huomasin miten Rosatom väitti kaiken olevan kunnossa ja Majakista sanottiin että mitään ei ole sattunut, havahduin ja aloin seurata tapahtumia. Aloin selvittää mitä Ozjorskissa ja Majakin laitoksessa oikein oli tapahtunut, mutta paikalliset tiedotusvälineet eivät käsitelleet asiaa mitenkään. Onnettomuus sattui ilmeisesti syyskuun 24. tai 25. päivä, sillä silloin Majakissa kokeiltiin uudenlaista kalustoa.
Tapaus sattui radiokemian tehtaalla numero 235. Se on valtava tuotantolaitos, jossa on monia osastoja, tehdas tehtaan sisällä, ja siellä ilmeisesti sattui jotain testattaessa uutta laitteistoa. Siellä testattiin uudenlaisia alustoja ja säiliöitä sekä tuotiin uudenlaista ydinpolttoainetta. Juuri näihin aikoihin Majakin laitos muuten täytti 70 vuotta.
Lokakuun 17. päivä Kommersant-lehti julkaisi haastatteluni, joka sai valtavaa arvostelua. 19. päivä Majakin johtaja kertoi, että päästöarvot, ruteeni mukaan lukien, ovat normaalit. Seuraavana päivänä varakuvernööri ilmoitti, että 25. syyskuuta ruteenia kuitenkin oli päässyt karkaamaan, mutta niin vähän ettei se edes näkynyt mittareissa, koska tehtaalla ei ole betasäteilymittareita.
Ruteeni-106:n puoliintumisaika on 373,59 vuorokautta. Puhdasta ruteeni-106:ta käytetään onkologisten silmätautien hoidossa sekä radioisotooppisissa termosähkögeneraattoreissa. Se voi joutua elimistöön hengityksen tai saastuneen ruuan tai veden kautta. Ruteeni kertyy maksaan, munuaisiin ja pernaan. Ruteenisäteilyn vaikutukset ovat arvaamattomia. Hengityksen kautta elimistöön joutunut ruteeni aiheuttaa saadusta annoksesta riippumatta oireita, jotka voivat liittyä kasvaimiin, immuunijärjestelmän häiriöihin tai mihin vain.
Kyselin fyysikoilta eri maista, millainen tuotanto voisi aiheuttaa tällaisia päästöjä. Niitä ei voi ymmärtää ellei ole valtaisaa kokemusta tämäntyyppisten asioiden fysiikasta ja kemiasta. Eräällä ozjorskilaisella sivustolla oli nimetön kommentti päästöstä tehtaalla numero 235. Selvitykseni perusteella päädyin siihen johtopäätökseen, että onnettomuus tapahtui radiokemian tehtaalla numero 235 lasitettaessa korkea-aktiivista ydinjätettä lasitusuunissa. Olimme juuri valmistautumassa julkaisemaan tiedotteen, kun Venäjän hydrometeorologian ja ympäristönseurannan laitokselta tulleet tiedot vahvistivat teoriamme.
"Olen aina ollut ja olen yhä sitä mieltä, että tämä radiokemiallinen tehdas on virhe, ja se pitäisi sulkea."
Tämä juttu koskee minuun kovasti, ensinnäkin koska olen sieltä kotoisin ja koen itseni osaksi Ozjorskin yhteisöä, ja toiseksi siksi että ei tietoa tällaisista tapauksista saa salata! Olen aina ollut ja olen yhä sitä mieltä, että tämä radiokemiallinen tehdas on virhe, ja se pitäisi sulkea, sillä ydinjätteita ei pitäisi jalostaa eteenpäin.
He sanovat käyttävänsä viimeisimpiä menetelmiä, mikä ei ole totta, ja seurauksena on erilaisten radioaktiivisten jätteiden lisääntyminen. Näitä jätteitä lasketaan yhä Tetša-jokeen. 5000 neljän Tetšan rantakylän asukasta kärsii ja sairastaa yhä, varoja asiantuntijoiden konsultaatioihin ei löydy eikä kukaan muka kärsi säteilysairauksista.
Vuoden 2007 lieteputkionnettomuuden jälkeen piti tehdä saastumista vähentäviä toimia. Miltä siellä nyt näyttää? Uunissa leimahti jotain, ilmaan lensi suuret määrät höyryä suoraan kymmenen työntekijän päälle. Heidän ymmärrystään tapahtumista ei pidä liioitella, mutta jokuhan tämän onnettomuuden salasi. Uskon, että aluksi tapauksesta tiesivät vain vuorossa olleet työntekijät ja kenties osaston johtaja. Mitä sitten tapahtui, kuka valehteli ja kelle, sitä on mahdoton tietää. Voidaan olla kuitenkin varmoja, että Kansainvälinen atomienergiajärjestö vain toistaa mitä Rosatom sanoo, Rosatom taas sitä mitä Majak sanoo, ja Majak vastaa mitä sattuu.
Euroopassa ollaan huolissaan siitä, miten täysin kontrollijärjestelmä näytti pettävän vain siksi, että ruteenipäästö oli määrällisesti pieni eikä siitä ole välitöntä vaaraa. Tämäntyyppinen ruteeni hajoaa kuitenkin vasta 370 päivässä.
Euroopan parlamentin pitäisi perustaa komissio tapauksen selvittämiseksi. Sen pitäisi selvittää niin Kansainvälisen atomienergiajärjestön toimia kuin koko maailman harhauttamista tästä onnettomuudesta tiedottamisessa. Mitä jos huomenna sattuu jokin vakavampi onnettomuus?
Majakissa on todella monenlaista tuotantoa. Iltaisin nukkumaan mennessäni mietin aina, että menisipä siellä kaikki hyvin ja tekisivätpä he siellä työnsä niin huolellisesti, ettei koskaan tulisi mitään jysähdyksiä.
Muutaman kerran on jo yritetty saada aikaan ulkopuolisia tarkastuksia, mutta Rosatom ja Majak ovat onnistuneet kääntämään ne itsestään riippuvaisiksi.
Kun Kirijenko vuonna 2005 tuli Rosatomin johtoon, perustettiin julkinen neuvosto. Aluksi kaikki sujui hyvin, teimme tarkistuksia ja kirjasimme havaitut rikkeet. Nyt tuossa neuvostossa istuu lähinnä ydinenergian innokkaita kannattajia, jotka vain kiittelevät toisiaan hyvästä työstä. Heillä on monenlaisia vastuita, mutta käytännössä heidän työnsä on enää vähän muuta kuin yhteiskunnallisen mielipiteen muokkaamista suotuisaksi uusien ydinjätteensäilytyspaikkojen rakentamiselle.
Muutaman kerran on jo yritetty saada aikaan ulkopuolisia tarkastuksia, mutta Rosatom ja Majak ovat onnistuneet kääntämään ne itsestään riippuvaisiksi.
Kun Kirijenko vuonna 2005 tuli Rosatomin johtoon, perustettiin julkinen neuvosto. Aluksi kaikki sujui hyvin, teimme tarkistuksia ja kirjasimme havaitut rikkeet. Nyt tuossa neuvostossa istuu lähinnä ydinenergian innokkaita kannattajia, jotka vain kiittelevät toisiaan hyvästä työstä. Heillä on monenlaisia vastuita, mutta käytännössä heidän työnsä on enää vähän muuta kuin yhteiskunnallisen mielipiteen muokkaamista suotuisaksi uusien ydinjätteensäilytyspaikkojen rakentamiselle.
Eniten minua kiinnostaa uhrien oikeuksien puolustaminen. Lait pitäisi kirjoittaa uudelleen, mutta vaatimus menee kuuroille korville, koska Rosatomin mielestä sitä eivät 60–70 vuoden takaiset tapahtumat koske. He eivät ota vastuuta hallinnon aikaisempiin onnettomuuksiin liittyvistä velvoitteista.
Tällä kertaa Venäjän hydrometeorologian ja ympäristönseurannan laitos mittasi säteilyn vasta kaksi viikkoa tapauksen jälkeen selitellen, ettei heillä ole betamittareita. Säteilyä on siis kolmenlaista: alfa, beta ja gamma. Käytännössä kaikki nykyaikaiset säteilyannosmittarit on suunniteltu gammasäteilyn mittaamiseen, sillä se on kaikkein haitallisinta. Alfa- ja betasäteilyn aallonpituus on pienempi ja vaikutusmekanismi erilainen. Ne ovat vaarallisia esimerkiksi hengitettyinä tai muulla tavoin elimistöön joutuessaan.
Tätä ydintutkijat käyttävät toistuvasti tekosyynä. He käyttävät gammamittaria ja totevat, että gammasäteilyä ei ole. Vaikka betasäteilyä olisi, kuten Tetša-joessa, he väittävät, että kaikki on kunnossa, ei muuta kun uimaan vaan.
Tällainen manipulaatio pitää estää lisäämällä julkista valvontaa eikä suinkaan etsimällä uusia tapoja piilotella tätä kaikkea. Saattaisi olla paikallaan jakaa väestölle säteilymittareita, sellaisia, jotka mittaavat niin alfa-, beta- kuin gammasäteetkin.
Lähes kenenkään huomaamatta on jo vuosia ollut voimassa ohjeistus, jonka mukaan vastuu evakuoinnista ja väestönsuojelulle tarpeellisista erikoistoimista on ollut väestöllä itsellään.
Ydintutkijat ovat pienen piirin ovelaa väkeä. Ei heitä kiinnosta heikentää omaa toimeentuloaan, he kyllä ymmärtävät, että jos he rupeavat laatimaan uusia turvallisuusmääräyksiä niin kansa käy levottomaksi. Heille on paljon parempi pitää kansa ruususenunessa kuin ryhtyä toimenpiteisiin.
Ozjorskissa jokaisen tulee tietää, miten toimia ja minne mennä onnettomuustilanteessa. Kun Greenpeace joitakin vuosia sitten ehdotti, että he voisivat kouluttaa kansaa näissä asioissa, niin Venäjän hätätilaministeriö vastasi ettei se käy, koska ne ovat valtakunnansalaisuuksia.
SYÖPÄTILASTOT
Ozjorskin biofysiikan instituutti seuraa Ozjorskin ja sen lähialueiden asukkaita sekä Majakin työntekijöiden terveydentilaa. Tšeljabinskissa on samanlainen instituutti, ja suhtaudun kriittisesti kummankin toimintaan. Niissä tehdään kyllä tieteellistä tutkimusta, mutta konkreettisia tuloksia ihmisten suojelemiseksi se ei tuota.
Tilastojen mukaan tiettyjen sairausten yleisyys on todella noussut, ja Ozjorskia verrataan muihin Venäjän asutuskeskuksiin, joissa sairastavuus on myös yleistä. On kuitenkin hyödytöntä kilpailla siinä, onko syöpä yleisempää meillä vai Tšeljabinskissa, sillä yleisyyden syyt ovat erilaiset.
Joka suvusta löytyy pari kolme syöpään ennenaikaisesti kuollutta.
Minun puolustamieni ihmisen perheistä löytyy kaikista syöpatapaus tai pari, tai jotain muita tauteja tai sairaana syntyneitä lapsia. Omassa perheessäni syöpään ovat kuolleet Majakissa töissä ollut isoäitini sekä isäni ja sisarpuoleni, jonka syöpä johtui säteilystä. Ensimmäinen anoppini kuoli rintasyöpään ja appi taas aivosyöpään. Yhden perheen sisällä on siis viisi syöpään menehtynyttä, mikä on minusta todella paljon.
Kerran kun minua pyydettiin ottamaan kuvia Ozjorskin arjesta, yhdessä kuvassa oli hautausmaa. Meillä kaivetaan hautoja aina valmiiksi, ja kuvassa oli pitkä rivi kaivettuja hautoja. Miksi niitä on niin paljon, minulta kysyttiin. Sanoin, että on parasta kaivaa haudat valmiiksi kun kuitenkin tiedämme etukäteen moniko kuolee. Mistä te sen tiedätte? Yleensähän haudat kaivetaan vasta ihmisten kuoltua. Vasta silloin tajusin, että niinhän sen tosiaan pitäisi mennä. Ei ole normaalia, että haudat kaivetaan etukäteen. Jos meillä haudat kaivetaan etukäteen, niin sen kai sitten pitää olla. Mistä tiedämme että kirjanpito on kunnossa?
