4.8.2014 | Alena Veršinina
Svjatoslav Vakartšuk on ensi viikolla Helsingissä esiintyvän supersuositun ukrainalaisen rockbändin, Okean Elzin lauluntekijä.
Ukraina harkitsee noin 500 venäläisen tiede- ja kulttuurivaikuttajan pääsykieltoa alueelleen. Syynä tähän on tiettyjen henkilöiden asenne Ukrainan tilanteeseen.
***
S. VAKARTŠUK: Mennäänpä kaikkein tärkeimpään. En ole koskaan kannattanut minkäänlaisia pakotteita. Minusta sellaiset ovat äärimmäinen toimenpide. Pakotteet eivät yleensä ole kovin tehokkaita, ne aiheuttavat vain lisää erimielisyyksiä ja vastapakotteita. Ja oikeastaan olen sitä mieltä, että sellaisten ihmisten sitominen... jotka eivät varsinaisesti edusta valtiota, heidän sitomisensa jonkinlaisilla virallisilla pakotteilla ei varmaankaan ole kovin rakentavaa tai tehokasta. Mielestäni missä hyvänsä maassa, jossa on vahvoja arvoja ja luja yhteiskunta, on tehokkaampiakin tapoja reagoida muiden maiden tunnettujen henkilöiden epätoivottaviin toimiin. Voi vaikkapa jättää konsertin väliin, olla ostamatta lippuja, boikotoida keikkoja. Eiköhän sellainen toimi paljon paremmin. Minusta tuntuu, että pakotteet sitovat solmut vain tiukemmalle. Ne koskevat niin monia ihmisiä... Ja jos tällaiset pakotteet tulevat voimaan, niin joskus ne pitää poistaakin. Milloin sitten ja millä perusteilla? Ehkä ne ovat jo voimassa? Näiden kanssa pitää olla hyvin varovainen. Sanoisin, että millä hyvänsä virallisilla pakotteilla on kielteinen vaikutus. Etenkin jos ne koskevat taiteen parissa työskenteleviä.
A. VERŠININA: Kysyin [Ukrainan ulkoministerin neuvonantajalta] Anton Geraštšenkolta, minkäkestoisista pakotteista tässä puhutaan. Hän sanoi, että ehkä vuosi, kolme tai viisi... Tätä he nyt ulkoministeriössä pohtivat.
S. VAKARTŠUK: Sikäli kuin olen oikein ymmärtänyt, tuo on hänen henkilökohtainen mielipiteensä, ei hallituksen virallinen kannanotto. Voi toki olla, että olen saanut väärää tietoa.
A. VERŠININA: Hän järjestää asiasta virallisen lehdistötilaisuuden, jossa kaiketi saamme lisätietoa.
S. VAKARTŠUK: No odotellaan sitä. Jotta voisi puhua virallisesta kannanotosta, pitäisi saada maan johdon lausunto, tai edes ministerin. Minä olen mielipiteeni sanonut. Haluan kuitenkin painottaa erästä toista asiaa. Kulttuuria ja politiikkaa ei saisi sotkea, se on selvä. Mutta meidän tulee kuitenkin ymmärtää, että heillä, joilla on tunnettuutta ja näkyvyyttä, heillä on myös tavallisia kansalaisia suurempi vastuu. Heidän pitää ymmärtää mitä, miksi, kenelle ja millä perusteilla he puhuvat. Minulla itselläni esimerkiksi on ollut aina omat periaatteeni eivätkä ne ole muuttuneet: ketään ei saa loukata, en puhu kenellekään rumasti enkä ole koskaan antanut itseni puhua mistään maasta ikävään sävyyn, sillä yleistyksiä on vaikea tehdä. Näistä periaatteista olen aina pitänyt kiinni. Joskus sekään ei riitä, voi silti joutua pakotteiden tai syytösten kohteeksi, mutta olen riittävän vahva kestääkseni sen. Saman neuvon annan kaikille: älkää ylittäkö näitä rajoja. Jos ne ylittää, vaikkapa vain ohimenevässä tunteenpurkauksessa, asiat käyvät hankaliksi. Sitä on vaikea perua.
A. VERŠININA: Jos tällaiset kiellot kuitenkin tulevat voimaan, aiotteko puhua venäläisten kollegojenne puolesta? Heistähän monet kannattavat Krimin liittämistä Venäjään ja tukevat Putinin politiikkaa.
S. VAKARTŠUK: Kuulkaa... Olen jo sanonut sanottavani. En minä aio henkilökohtaisesti... minulla on omat mielipiteeni eivätkä ne muutu. Muilla ihmisillä voi olla muita mielipiteitä. Olkoon mielipide mikä hyvänsä, tärkeintä on seista sen takana ja vastata mahdollisista seurauksista. Miten, sen elämä näyttää. Mutta sanon vielä kerran: minä vastustan hallinnollisia pakotteita. Silloin kun ne eivät koske talousasioita vaan taideväkeä, ne jotenkin mytologisoivat ja sankarillistivat, aina on niitä, jotka puolustautuvat ja vastustavat. Niitä käytetään hyväksi PR:ssä ja muussa sellaisessa. Kaikkein haitallisinta, kaikkein tehokkain tapa osoittaa taiteilijalle tyytymättömyytensä on olla kuin häntä ei olisikaan. Uskokaa pois.
Svjatoslav Vakartšuk on ensi viikolla Helsingissä esiintyvän supersuositun ukrainalaisen rockbändin, Okean Elzin lauluntekijä.
Ukraina harkitsee noin 500 venäläisen tiede- ja kulttuurivaikuttajan pääsykieltoa alueelleen. Syynä tähän on tiettyjen henkilöiden asenne Ukrainan tilanteeseen.
***
S. VAKARTŠUK: Mennäänpä kaikkein tärkeimpään. En ole koskaan kannattanut minkäänlaisia pakotteita. Minusta sellaiset ovat äärimmäinen toimenpide. Pakotteet eivät yleensä ole kovin tehokkaita, ne aiheuttavat vain lisää erimielisyyksiä ja vastapakotteita. Ja oikeastaan olen sitä mieltä, että sellaisten ihmisten sitominen... jotka eivät varsinaisesti edusta valtiota, heidän sitomisensa jonkinlaisilla virallisilla pakotteilla ei varmaankaan ole kovin rakentavaa tai tehokasta. Mielestäni missä hyvänsä maassa, jossa on vahvoja arvoja ja luja yhteiskunta, on tehokkaampiakin tapoja reagoida muiden maiden tunnettujen henkilöiden epätoivottaviin toimiin. Voi vaikkapa jättää konsertin väliin, olla ostamatta lippuja, boikotoida keikkoja. Eiköhän sellainen toimi paljon paremmin. Minusta tuntuu, että pakotteet sitovat solmut vain tiukemmalle. Ne koskevat niin monia ihmisiä... Ja jos tällaiset pakotteet tulevat voimaan, niin joskus ne pitää poistaakin. Milloin sitten ja millä perusteilla? Ehkä ne ovat jo voimassa? Näiden kanssa pitää olla hyvin varovainen. Sanoisin, että millä hyvänsä virallisilla pakotteilla on kielteinen vaikutus. Etenkin jos ne koskevat taiteen parissa työskenteleviä.
A. VERŠININA: Kysyin [Ukrainan ulkoministerin neuvonantajalta] Anton Geraštšenkolta, minkäkestoisista pakotteista tässä puhutaan. Hän sanoi, että ehkä vuosi, kolme tai viisi... Tätä he nyt ulkoministeriössä pohtivat.
S. VAKARTŠUK: Sikäli kuin olen oikein ymmärtänyt, tuo on hänen henkilökohtainen mielipiteensä, ei hallituksen virallinen kannanotto. Voi toki olla, että olen saanut väärää tietoa.
A. VERŠININA: Hän järjestää asiasta virallisen lehdistötilaisuuden, jossa kaiketi saamme lisätietoa.
S. VAKARTŠUK: No odotellaan sitä. Jotta voisi puhua virallisesta kannanotosta, pitäisi saada maan johdon lausunto, tai edes ministerin. Minä olen mielipiteeni sanonut. Haluan kuitenkin painottaa erästä toista asiaa. Kulttuuria ja politiikkaa ei saisi sotkea, se on selvä. Mutta meidän tulee kuitenkin ymmärtää, että heillä, joilla on tunnettuutta ja näkyvyyttä, heillä on myös tavallisia kansalaisia suurempi vastuu. Heidän pitää ymmärtää mitä, miksi, kenelle ja millä perusteilla he puhuvat. Minulla itselläni esimerkiksi on ollut aina omat periaatteeni eivätkä ne ole muuttuneet: ketään ei saa loukata, en puhu kenellekään rumasti enkä ole koskaan antanut itseni puhua mistään maasta ikävään sävyyn, sillä yleistyksiä on vaikea tehdä. Näistä periaatteista olen aina pitänyt kiinni. Joskus sekään ei riitä, voi silti joutua pakotteiden tai syytösten kohteeksi, mutta olen riittävän vahva kestääkseni sen. Saman neuvon annan kaikille: älkää ylittäkö näitä rajoja. Jos ne ylittää, vaikkapa vain ohimenevässä tunteenpurkauksessa, asiat käyvät hankaliksi. Sitä on vaikea perua.
A. VERŠININA: Jos tällaiset kiellot kuitenkin tulevat voimaan, aiotteko puhua venäläisten kollegojenne puolesta? Heistähän monet kannattavat Krimin liittämistä Venäjään ja tukevat Putinin politiikkaa.
S. VAKARTŠUK: Kuulkaa... Olen jo sanonut sanottavani. En minä aio henkilökohtaisesti... minulla on omat mielipiteeni eivätkä ne muutu. Muilla ihmisillä voi olla muita mielipiteitä. Olkoon mielipide mikä hyvänsä, tärkeintä on seista sen takana ja vastata mahdollisista seurauksista. Miten, sen elämä näyttää. Mutta sanon vielä kerran: minä vastustan hallinnollisia pakotteita. Silloin kun ne eivät koske talousasioita vaan taideväkeä, ne jotenkin mytologisoivat ja sankarillistivat, aina on niitä, jotka puolustautuvat ja vastustavat. Niitä käytetään hyväksi PR:ssä ja muussa sellaisessa. Kaikkein haitallisinta, kaikkein tehokkain tapa osoittaa taiteilijalle tyytymättömyytensä on olla kuin häntä ei olisikaan. Uskokaa pois.
